Viime aikoina miesrintamalla on ollut hyvin hiljaista. No eipä tuo ihme ole, kun olen viettänyt aikaani lähinnä töissä tai yksin kotona. Olen aika yksin tällä paikkunnalla kesän, eli (bile)kavereita ei juurikään ole lähettyvillä. Enkä nyt muillakaan tavoin ole tehnyt mitään asian eteen, tosin eipä kukaan ole lähestynyt minuakaan.
Oikeastaan kyllästyin koko bilesekoiluelämään, ja etenkin miesten kanssa säätöön tässä vähä aika sitten. Päätin keskittyä ihan muihin asioihin elämässä, kuten opiskeluun, töihin, liikuntaan, kavereihin ja ennen kaikkea omaan hyvinvointiin.
Vähän aikaa se menikin ihan hyvin, mutta... Kaipaan hirveästi läheisyyttä. Ajattelen miehiä koko ajan. Ja seksiä. Mutta pelkkä pusuttelu tai vaikka toisen vieressä nukkuminenki riittäisi. Toki se oma sydänkäpynen ja elämän rakkaus olisi kiva edelleen löytää, mutta nyt minulle kelpaisi edes ihan vaan joku kiva poika, jota voisi halailla ja pussailla, edes vähän aikaa.
Yksi poika tosin jaksaa muistuttaa olemassaolollaan. Alan olemaan jo aika neuvoton tässä asiassa. Olen piilottanut hänet aika ajoittain Facebookissa niin, ettei hän näe, jos olen online. Ahdistavaa, kun toisella on edelleen tunteita, mutta itseä ei kiinnostaisi. Juttu on siis niin, että minulla oli jonkinnäköinen lomaromanssi erään ihmisen kanssa, kun asuin ulkomailla hetken. Sanotaan nyt häntä nimellä Lomaromanssi. Alusta asti juttu taisi olla niin, että minä tyydytin läheisyydenkaipuutani ja huomionkipeyttäni hänen avullaan, vaikka tiesin koko ajan, ettei hän todellakaan ole tyyppiäni. Olin kuitenkin mustasukkainen ja ärsyyntynyt, kun hänellä oli hetken juttua erään toisen kanssa. Mutta se juttu loppui lyhyeen, vaikka minä olin lähdössä pian pois ja tämä toinen ei. Hänen tunteensa minua kohtaan taisivat olla aika vahvat. Ja ovat edelleen, vaikka emme ole nähneet pitkään aikaan, asummehan eri maissakin.
Kuitenkin hän on kiva ihminen ja mukava kaveri, enkä haluaisi loukata hänen tunteitaan. Varsinkaan, kun olen ehkä hieman liioitellut omia tunteitani, etenkin silloin, kun hänellä oli juttua sen toisen kanssa. Joten tunnen pieniä omantunnon tuskia, kun olen leikkinyt tällä tavalla hänen tunteillaan koko tämän ajan. Viime aikoina olen yrittänyt olla hieman vähemmän ystävällinen, ja joskus jopa ignorailen hänen viestejään, mutta sillä ei ole ollut yhtään mitään vaikutusta. Nyt hän jopa ilmaisi halunsa nähdä minua, että tulisi tänne ihan kylään. Apua. Minulle hän on menneisyyttä, kiva muisto, mutta sellaisena saisi myös pysyä. Lisäksi minua ahdistaisi esitellä hänet omille kavereilleni, ne ovat niin eri maailmasta kuin tämä poika. Sitä paitsi liian monelle olen tainnut kertoakin jotain hänestä, enkä haluaisi heidän nyt näkevän Lomaromanssia livenä... Ja minunhan pitäisi olla oikein hostina hänelle, ei ei ei. Liian ahdistavaa kaikin puolin.
Tarvisin kipeästi uutta lomaromanssia. Kesäpoika, missä olet?