Sunnuntaisessa Ylex:n Anne Auttaa -ohjelmassa pohdttiin aikuisiän neitsyyden "noloutta". Kuuntelijalla oli seuraavanlanen huoli:
Moikka Anne,
olen 21-vuotias tavallinen nuori nainen. Käyn töissä, minulla on kavereita ja olen mielestäni ihan hyvännäköinenkin. Ongelmani on se, että olen edelleen neitsyt. En ole koskaan seurustellut kunnolla ja yhden yön jutut eivät kiinnosta. En kehtaa puhua tästä, sillä tuntuu, että kaikki kaverit ovat kokeneet ekan kertansa teininä. Joskus asia hävettää niin paljon, että tekisi mieli vain hoitaa asia pois alta jonkun kanssa. Olen myös miettinyt, miten miehet minuun suhtautuvat. Onko noloa olla 21-vuotias neitsyt?
Nimim. Neitsyt
Jotain tuonne kommentoinkin, mutta koin vielä tarvetta kirjoitella aiheesta okein blogipostauksen verran. Kysymys on nimittäin kuin suoraan omasta elämästäni muutaman vuoden takaa. Itsehän menetin juuri näihin aikoihin, eli hiukan yli 20 vuoden iässä. Itse asiassa itse halusin "hoitaa asian pois alta", enkä ole katunut. Parinkympin tienoilla kokemattomuuteni alkoi nimittän ahdistaa todella, ja tunsin olevani jotenkin ulkopuolella asian vuoksi. Kun vaikka tyttöjen illanvietoissa puheet kääntyivät entisiin tai nykyisiin säätöihin tai pullonpyörityksessä kysymykset koskivat seksiä, tunsin oloni vähintäänkin kiusaantuneeksi. Lisäksi olin ihan vain uteliaskin tietämään, mistä siinä niin paljon puhutussa seksissä oikein on kyse.
Ensimmäinen seksikumppanini ei tosin tiedä, että se oli eka kertani, ja tovottavasti ei tule tietääänkään. Olemme nimittäin edelleen hyvänpäiväntuttuja, ihan jos siksi, että meillä on paljon yhteisiä kavereita, joten yhteentörmäyksiltä ei voi välttyä. Jos näemme pitkästä aikaa, saatamme vaihtaa kuulumisiakin nopeasti. Mitään sen suurempaa romanssia meillä ei missään vaiheessa ole ollut, ja tosiaan seksikokemuksemmekin jäivät tähän ainoaan.
En siis kadu ekaa kertaan millään tavalla, okeastaan päinvastoin. Tämän jälkeen olen suhtautunut seksiin paljon rennommin, ja olen oppinut nauttmaankin siitä. Onhan seksuaalisuus kuitenkin iso osa elämää, vaikkakin toisaalta nykyään sille annetaan vähän liikaakin arvoa ja mediatilaa. Mutta kunhan raskauksilta ja sukupuolitaudeilta yritetään välttyä, ei seksin pitäisi mielestäni olla niin vakavaa, vaan kivaa.
En kuitenkaan väitä, että tämä tapa on se oikea kaikille. Kaikki eivät pidä yhden illan jutuista, ja haluavat suhteen olevan vakavampi, ennen kuin sänkypuuhiin ryhdytään. Tämä on toki täysin ymmärrettävää, ja parasta onkin tehdä niin kuin itseltä parhaalta tuntuu. "Itsensä säästeleminen" aviolittoon asti menee itseltä jo vähän yli ymmärryksen, mutta eipä se minulle kuulu tai minulta ole mitenkään pois. Jos tämä ratkaisu tuntuu jostakin hyvältä, niin sitten se on varmaan oikea hänelle.
Kutenkaaan en oikeastaan ihan ymmärrä, miksi neitsyys on niin suuri asia. Omalla kohdallani ainakaan se eka kerta ei edes ole ollut se merkittävin. Koska yhteiskuntamme on yliseksualisoitunut, neitsyet kuitenkin helposti häpeilevät kokemattomuuttaan (kuten myös itse tein), mikä on surullista. Toisaalta en pidä neitsyyden säästelemistä ja vaalimistakaan mitenkään itseisarvona sinänsä. Ei neitsyyttä mielestäni tarvitsisi sen puoleen hävetä kuin vaaliakaan (ellei nimenomaa halua sitten vaalia). Minulle ei ole väliä, onko joku pannut sataa tyyppiä vai ei yhtään, ei se tee automaattisesti kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä. Jokainen harrastakoot tai olkoot harrastamatta seksiä, jos siltä tuntuu. Tärkeintä, että tämä tehdään oikeista syistä, eli omasta halusta eikä ympärisön paineesta johtuen.