Rakastan matkustelua. Vieraita kulttuureja, erilaisia ihmisiä, uusia näkökulmia. Olen kuin pieni utelias lapsi seikkaillessani uusissa maissa, ihmettelen paikallisten hassua tapaa puhua, tervehtiä, ajatella, olla. Sitä, miten Italiassa keskipäivällä kaupat ovat kiinni, miten illallista syödään isolla porukalla, töiden jälkeen jäädään drinkeille, miten poskipusuja annetaan. Ja kuinka paljon historiaa ne ikinavanhat rakennukset sisältävätkään! Kummastelen brittien jäyhää muodollisuutta, sekoilevia brittinuoria, kokolattiamattoja ja hämyisiä pubeja. Hämmästelen, kuinka vakavia ja asiallisia saksalaiset ovat, ja kuinka edullista ruoka siellä on. Miten samalaisia, mutta niin erilaisia länsinaapurimme ovat, ja kuinka lahden toisella puolella puhutaan melkein samaa kieltä, mutta kuitenkin niin erilaista. Miten erilaista ruokaa ravintoloissa tarjotaan ja kaupoissa myydäänkään eri puolilla maailmaa! Ajatella, kuinka joissakin paikoissa vastaantulijoille on tavallista hymyillä, naapureita tervehditään aina, on normaalia asua vanhemmilla, kunnes menee naimisiin itse. Enkä ikinä lakkaa ihastelemasta Sveitsin Alppeja ja kristallinkirkkaita järviä, Kreikan merenrantoja tai Toscanan viinitiloja. Kauneutta löytyy niin monesta paikkaa ja niin erilaista, ja jokainen on omalla tavallaan paras.
Euroopan ulkopuolella en pahemmin ole ollut, mutta kova halu sinne päästä. Tähän päivään mennessä ei kutenkaan ole ollut tarpeeksi rahaa tai sopivaa tilaisuutta lähteä minnekään Euroopan rajojen ulkopuolelle. Minulla on kuitenkin suuri mielenkiinto, millaista elämä Aasiassa, Afrikassa, Australiassa, Latinalaisessa Amerikassa on, ahmin kavereiden kertomuksia, ja suunnittelen, että kun minä sitten joskus.
Kuinka paljon erilaisia ihmisiä ja tapoja tämä maailma sisältääkään! Hämmästyttävää on kuitenkin myös se, miten jokaisesta maasta ja kulttuurista silti löytää ihmisiä, joiden kanssa tuntee olevansa jollain tapaa kuitenkin hyvin samankaltainen. Samalla tavalla kun Suomesta löytyy niin paljon ihmisiä, joita ei voi ymmärtää. Kokemuksia ja kertomuksia vaihdettaessa löytyy aina uusia näkökulmia elämään, uusia tapoja ajatella, hämmästelyä, ihastelua, paheksuntaakin. Aina samalla opin enemmän itsestänikin, kuinka tämä suomalainen yhteiskunta, kotikaupunkini tai perheenjäsenenikin ovat vaikuttaneet siihen, kuinka toimin ja ajattelen, millainen minusta on kasvanut. Tajuan myös paremmin, millainen haluan olla, ja mitä asioita arvostan elämässä. Huomaan, mitkä asiat kotimaassani ovat hyvin, ja missä olisi parannettavaa.
Haluaisin kovasti taas muuttaa ulkomaille. En ehkä pysyvästi, sillä Suomi ja ihmiset täällä ovat tärkeitä. En ole valmis vielä asettumaan minnekään, niin paljon nähtävää ja koettavaa täällä maailmassa on. Vain pitemmän aikaa asumalla ja tutustumalla paikallisiin näkee sitä todellista elämää. Mutta mitä enemmän maailmaa olen kiertänyt, sitä vakuuttuneempi olen, että Pohjoismaissa on hyvä olla (ainakin jos talvella pääsisi aina karkaamaan pois :D). Ruotsi, ja miksei Norja tai Tanskakin, ovat potentiaalisia uusia kotimaitani, mutten usko, että sen kauemmaksi omaa kotia tulen perustamaan. (Paitsi ehkä jos saisin työpaikan Sveitsistä, niin en usko että muuttaisin sieltä koskaan pois.)