Peilistä katsoo takaisin niin onnettoman näköinen otus, enkä tiedä, mitä sen kanssa tekisi. En tiedä, miksi tämä paha olo on taas ottanut ylivallan.
Kaikkea ihanaa uutta ja jännää on tiedossa elämässäni, ja minä vain masistelen. En ole rikkaasta perheestä tai muutenkaan menestynyt, mutta jos nyt mietitään koko maailman mittakaavassa, niin aika perkeleen hyvinhän mulla menee. Tiedän, etten voi jäädä taloudellisesti kovin tyhjän päälle, tiedän, että perhe on aina tukena, ja valtiokin auttaa omalta osaltaan. Opiskelen yliopistossa, ja minulla on mahdollisuudet hyvään uraan, jos vain teen töitä. Olen perusterve. Minulla on ihania ystäviä ympärillä.
Kaikesta huolimatta masistelen sitä, etten ole tarpeeksi kaunis, sosiaalisesti taitava, älykäs, aikaansaava.
Jos en näytä saavan tehtyä edes kandin tutkielmaa loppuun, miten ikinä voin saada sen gradua kokoon?
Olen taas lihonut ja olen ällöttävä.
Juhannuskuvissa näytän ihan kamalta. Minulla oli muuten ihana juhannus kaikin puolin, puitteet oli loistavat, paremmat kuin minäkään aikaisempana juhannuksena. Mutta silti, jokin täällä sisällä on vain onneton. Taas tunsin ulkopuolisuutta, alemmuudentunnetta. Enkö ikinä pääse näistä eroon??
Lueskelen täällä Lilyssäkin näiden kauniiden, ihanien, onnellisten, menestyneiden ja kaikin puolin täydellisten ihmisten elämistä, enkä voi olla tuntematta kateutta. Mitä minä olen tällaisten ihmisten rinnalla? Saamaton ja ruma itsesäälissä rypevä angstailija. Omillakin kavereilla on ties mitä luksushuviloita, kattoterasseja, merkkivaatteita, täydellisen treenattuja vartaloita, upeita lomamatkoja, kauniita ruokakuvia, komeita poikakavereita ja huippuduuneja. Yksin täällä omassa sokeritoukkia vilisevässä opiskelijasolussa kandin tutkielman tökkiessä tukka rasvaisena tonnikalaa suoraa purkista hotkivana välillä olo on aika luuseri. Toki omalla toiminnalla on paljon vaikutusta millaista oma elämä on, mutta niin on geeneillä ja perheelläkin.
Haluaisin vain olla onnellinen ja tyytyväinen itseeni ja elämääni, mutta en tiedä onko se koskaan mahdollista.