En ihastu helposti. Voisin sanoa olleeni ihastunut kaksi kertaa, eivätkä nämäkään mitään maailmaa mullistavia tuntemuksia ole olleet. Koska tällaiseen mielestäni ei riitä pelkkä pintatuntemus, vaan syvempi ystävyys. Enkä ole todella tuntenut kumpaakaan ihastustani, vaikkakin ihan hyvänpäiväntuttuja olemmekin.
Kiinnostunut olen toki ollut useammankin kerran, mutta mielestäni ihastuminen on jo hyvin vahva sana, joten sellaisiksi en todellakaan kaikkia kiinnostumisiani laske. Rakastumisesta nyt puhumattakaan... Olen ollut kiinnostunut niin tutuista kuin tuntemattomistakin, niin lyhyen kuin pitemmänkin aikaa. Kerran minulla oli jopa jonkinmoinen pakkomielle eräästä jumppaohjaajasta, ja tämä sattui kaiken lisäksi olemaan nainen. Edelleen pidän häntä erityisen mielenkiintoisena ihmisenä, vaikka sittemmin tunteet tasaantuivatkin. Mutta tämä oli hieman hämmentävä kokemus, sillä vaikka jo varhaismurrosiästä lähtien olen huomannut, että silloin tällöin joku tyttökin on aiheuttanut perhosia vatsanpohjaan, pääsääntöisesti tykkään vain miehistä.
Mutta takaisin näihin kahteen. Kutsutaan heitä nyt sitten vaikka nimillä Viljami ja Kasper. Ulkonäöllisesti kumpikaan ei itse asiassa ole ihan sitä, mistä yleensä pidän, mutta jokin näissä molemmissa pojissa viehättää, joskin hyvin eri tavalla. Sitä paitsi en ole mikään superkaunotar itsekään, joten en tiedä, liian komea mies aiheuttaisi varmasti ulkonäköpaineita itseäni kohtaan (siis vieläkin enemmän kuin nyt).
Viljamiin tutustuin yhteisten ystäviemme kautta. Hän on älykäs, yhteiskunnallisesti valveutunut, aktiivinen, laajan kaveripiirin omaava, valokuvausta harrastava, sarkastisen huumorintajun omaava, mutta kaikille ystävällinen poika, jolla on aina sana hallussa. Juuri sellainen, mihin lukioaikainen minäni olisi ollut ihan lääpällään, ja tämä yliopisto-minäkin kieltämättä kiinnostui. Juttumme menivät hyvin yhteen, en tiedä toista, jolla olisi niin älykäs ja hauska huumorintaju. Kauaa en ehtinyt Viljamia kuitenkaan tuntea, sillä hän muutti pian pois paikkakunnalta tutustumisemme jälkeen. Tämän lyhyen tuttavuuden aikana hän kyllä yökyläili luotani, mutta vaikka Facebook-kaveripyyntö tulikin yhteisen yömme jälkeen, ei hänestä sen koommin kuulunut yhtään mitään (ellei nyt synttärionnitteluja, joskin keskivertoa mukavempia, lasketa). En usko hänen olevan mitään chatti-tyyppiä, joskin tuskin vakavaa suhdettakaan etsimässä muutenkaan. Kerran olen nähnyt hänet pitkän tauon jälkeen baarissa toisella paikkakunnalla, kun hengailin näiden yhteisten ystäviemme kanssa siellä. Juttelimme itse asiassa pitkän tovin, ja hän jopa halasi minua, ennen kuin lähti takaisin kotiin. Olin hyvin hämmentynyt koko tilanteesta.
Kasper sen sijaan on hyvin erilainen poika verrattuna Viljamiin. Hänellä ei ole tarvetta tuntea kovinkaan montaa ihmistä, mutta tärkeimmät ystävät ovat hänelle selvästi tärkeitä. Hän viihtyy omissa espoolaispiireissään, ja on tyypillinen espoolaispoika niin pukeutumiseltaan kuin puhetavaltaan. Tykkään hänen tyylistään ihan valtavasti, puhe sen sijaan on itselleni turhan stadia. :D Kasper ottaa elämän ja opiskelut rennosti. Urheilu, etenkin vähän kaikki sellaiset extreme-lajit kuten lautailu, kiipeily, surffaus, ovat hänelle tärkeitä. Kasper on ystävällinen, mukava, kohtelias ja hieman ujo poika, jolla on pilkettä silmäkulmassa. Kasperinkin kanssa kerran minulla on ollut kerran yhteinen yö, mikä ei sinällään ollut kovin onnistunut.. :D En ota Kasperista tai hänen mahdollisesta mielenkiinnostaan kuitenkaan selvää. Tämän yön jälkeen oli pitkään hiljaisuutta, kunnes hän otti yhteyttä, ja kerran kävimme jopa jollain treffien tapaisilla. Kasper osaa aina yllättää: juuri kun olen menettänyt toivoni hänen suhteen, hän ottaa yhteyttä. Yleensä asia on ainakin näennäisesti jokin opintoihin liittyvä, sillä olemme käyneet useampiakin kursseja yhtä aikaa. Tätä on jatkunut nyt puolisen vuotta, mutta tilanne ei ole edennyt yhtään mihinkään, ja viime keskustelukerrastamme on jo ikuisuus, eli olen (taas) luopunut toivosta. Hassua muuten, että vaikka Viljamin kanssa juttu luistaa helposti, Kasperin kanssa minun on huomattavasti vaikeampaa puhua...
Myönnän, että olen itsekin antanut ristiriitaisia viestejä, enkä ikinä tee itse aloitetta. Veikkaan, että jos olisin tosissani halunnut Kasperin itselleni, olisi minun pitänyt olla paljon aktiivisempi ja aloitteellisempi, mitä olen ollut, sillä Kasper saattaa olla hiukan ujo ja epävarma itsensä suhteen. En tiedä. Mutta on näiden poikienkin oma käytös kyllä ärsyttävän ristiriitaista, olen saanut tunteet ja ajatukset sekaisin heidän takiaan niin monia kertoja.
Ja juu, minun pitäisi varmaan vaan move on, ja niin olenkin tehnyt, enkä nyt erityisemmin haikaile kummankaan perään. Mutta silti kun mietin säätöhistoriaani, nämä kaksi nousevat muita enemmän esille, enkä pahaksenikaan pistäisi, jos jotain tapahtuisi meidän välillämme. Tai jos tässä miesrintamalla nyt ylipäätään jotain tapahtuisi...